mä en ihan oikeesti suostu uskomaan että peruskoulu oli siinä. oon ollu joidenkin kanssa samalla ala-asteella tai samalla luokalla ala-asteelta lähtien. me luvataan että tavataan vielä joskus mutta me tiedetään että se kuitenkin jää. tapaamisen lupaus on vaan helpoin lohdutus, sen oon kokenut tarpeettoman monta kertaa. tietenkin tärkeimpien ihmisten kanssa tullaan näkemään paljon, sen mä tiiän. nyt seuraa pari outoa viikkoa kun en oo missään koulussa ja oon vapaa. tasan ysin keskiarvo ja kukkalähetys, tuntemattomat miehet kuopiosta ja paskaa kaivarin vessan lattialla, pulp fiction ja uutta musiikkia joka tuo tylsille hetkille tunnelmallisuutta. loma tuli yllättäen siinä mielessä etten oo suunnitellu mitään tekemistä. mitä ihmettä mä teen huomenna? tiistaina? keskiviikkona???
