sitä, kun istuu puhtaan, tyhjän valkoisen paperin edessä. ensimmäinen sivu vihosta. sivu, jonka tulet näkemään joka ikinen kerta kun avaat tuon vihon. sen on pakko olla täydellinen. pelkäät niin kovasti, että tulet pilaamaan sen sivun.
sivun, jolla on niin monta mahdollisuutta ja niin paljon potentiaalia siitä "mitä olisi voinut olla".
samanlainen tilanne mulla on aina, kun tulen bloggeriin kirjottamaan postausta. mulla on oikeesti varmaan joku ongelma kun saatan miettiä monta päivää mistä kirjottais. tosin se on eri asia, koska pelkään enemmän sitä, että kirjotan jotain tyhmää, tai kirjotan huonosti tai ettei tekstissä ole mitään järkeä. tai ettei ketään kiinnosta. pelkään myös, että ihmiset saa musta vääränlaisen kuvan. on vaan vaikeinta ikinä miettiä mistä kirjottaa, että antais itsestään totuudenmukaisimman vaikutelman. ei loppujenlopuks kukaan kuitenkaan tiedä mua yhtä hyvin ku mä ite. tätä kaikkea helpottais älyttömästi jos te kertoisitte mitä haluutte tässä blogissa lukea. sais edes vähän rajattuu näitä aihepiirejä jotka aiheuttaa mulle päänvaivaa...
