Joku sanoi että onnellisuus on se mikä tapahtuu nukkumaan mentäessä kuumimpana kesän iltana, ilta joka on niin kuuma ettet voi edes pitää teepaitaa päällä ja nukut lakanoiden päällä sen sijaan että nukkuisit niiden alla, tosin nukkumisen yrittäminen on ehkä täsmällisempää. Sitten jossain vaiheessa, myöhään, myöhään, myöhään yöllä, sanotaanko vähän aamun sarastamisen jälkeen, kuumuus vihdoin rikkoutuu ja yö muuttuu viileäksi ja heräät vaistomaisesti vähäksi aikaa, huomaat että sinulla on hieman viileä olla, ja sekavassa ja puoliheränneessä olotilassa kurottaudut vetämään peiton ympärillesi, ja juurikin tuo ohut peitto lämmittää tarpeeksi jotta voit nukahtaa taas syvään uneen. Ja se on se kurottautuminen, se ele, se refleksi joka meillä on kurottautua lämpimiin asioihin–– on se sitten asia tai ihminen–– ja pitää se lähellä, se tunne mikä me saadaan kun me sen teemme, se tunne kun on turvassa maailmalta ja valmis nukkumaan, on onnellisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti